Tähän saakka blogini on käsitellyt lähinnä Spotifya, joten jatketaan sillä linjalla. Ensinnäkin kiitokset kaikille teille, jotka olette kokeneet tarpeelliseksi kysellä kutsujen perään ihan lomakkeen kautta. Ei ole kutsuja herunut sen jälkeen, kun vaihdoin Spotifyn ilmaisversioon. Jos kuitenkin mukaan tahdotte, niin 10 euron kuukausimaksun voi maksaa kerran ja vaihtaa sen jälkeen halutessaan ilmaisversioon. Mielenkiintoinen kuvio muuten näin päin – yleensä nettipalveluja saa kokeilla ilmaiseksi, jonka jälkeen niistä peritään rahaa. Spotifyn kokeileminen maksaa, mutta sen jälkeen sen voi jättää käyttöönsä ilmaiseksi.

Niko Nyman kirjoitti ArcticStartupiin Spotifystä mielenkiintoisen artikkelin, lähinnä pohtien palvelun asemaa suhteessa Appleen. Nikon pohdinnat Spotifyn mahdollisesti saamista eksklusiivisistä streamausoikeuksista voi huoletta sivuuttaa (sen verran olen levy-yhtiöiden kanssa neuvottelupöydissä istunut, että tiedän siellä suunnalla streamaukseen suhtauduttavan lähes ainoana jäljellä olevana oljenkortena – mitä se totta vie onkin), mutta muuten kirjoituksessa on hyviä pointteja. Jos (ja nähdäkseni kun) Apple tulee mukaan streamauspalveluihin, tulee Spotifylle todella tiukat paikat käydä taistelua iPod/iPhone ekosysteemiä vastaan. Toisaalta taasen oma lippulaivamme Nokia on rämpinyt musiikkikauppoineen ja ilmeisen pahasti flopanneen Comes With Musicin kanssa. Olen aivan varma, että Nokialla ollaan Spotifyn ostoa mietitty toden teolla. Musiikkipuhelin 3G-liittymällä, jossa tulee natiivi Spotify-sovellus, jättäisi iPhonen saati Nokian aiemmat temput musiikin parissa himmeään valoon.

Edellisen blogipostaukseni jälkeen on ehtinyt tapahtua kaikenlaista. Aktiivisena olleet (ja osaltani nolosti päättyneet) viisukarsinnat ovat vaihtuneet jo varsinaiseen hullumyllyyn Moskovassa, meidän perheyksikkömme on muuttanut (Helsingissä sisäisesti), vaihdoin työpaikkaa, ajoin parran, mutta en ole vieläkään tehnyt lupaamaani viuhahdusta. Uudet naapurit eläkööt pelossa.

Afterdawn uutisoi Nielsenin tuoreista tutkimustuloksista, joiden mukaan äänitekauppa kasvoi Yhdysvalloissa 10%. Eniten suhteellisesti kasvoi vinyylimyynti, huimalta kuulostavat 89% tehden uuden myyntiennätyksen (Nielsenin tilastot alkavat vuodesta 91). Mukavaa kasvua myös digimyynnin puolella ja ei-niin-yllättävästi laskua CD-myynneissä (14% alas). Digimusiikin huimasta kasvusta Yhdysvalloissa lienee kiittäminen AmazonMP3:a.

Näinköhän tässä sitten käy, että vanha kunnon vinyyli lopulta syrjäyttää CD:n? Eli jatkossa tavikset ja massat kuuntelevat tiedostoja, diggarit ja keräilijät vinyyliä? Ei lainkaan hassumpi tulevaisuus, sillä onhan vinyyli helvetisti munakkaampi keräilykohde, kuin piskuiset CD:t.

Loppuun vielä velipoikani käyttämä sisustusniksi: narua seinille ja vinyylit pyykkipojilla roikkumaan. Homman jujuna on se, että kokoelmasta voi aina vaihtaa mielialaan tai tilaisuuteen sopivaa taidetta esille.

Niin, ja mukavaa alkanutta vuotta kaikille!

Muokattu: 14% lasku ei ole CD:t, vaan kaikki albumimuotoiset julkaisut yhteensä (CD, vinyyli, kasetti ja ladattavat albumit). CD:n lasku siis kaiken järjen mukaan suurempaa, kerran digilataukset ja vinyylit olivat nousussa. Tilastonörtit voivat vilkaista originaalia lähdettä.

Meteli.net Downloads aukesi eilen illalla. Kyseessä on Meteli.net musiikkiportaalin kylkeen liimattu, DRM-vapaa musiikkikauppa. Valikoima on pitkälti sama kuin The Groundissa, mutta The Orchardin ja IODAn mukana olo nostaa valikoimaa roimasti. Mainitut ovat isoja digi-aggregaattoreita, joiden listoilla on valtava määrä musiikkia lähinnä ulkomaalaisilta indie-artisteilta ja pienlevy-yhtiöiltä. Metelin kaupasta puuttuu The Groundin tarjoama suora liittyminen artisteille, mutta se taitaakin olla ihan kansainvälisestikin aika uniikki ominaisuus. Jos tiedätte vastaavan, niin huikatkaa kommenteissa.

Mutta takaisin Metelin uuteen palveluun. Tämä on erittäin hyvä uutinen. Valitettavasti mukana ei EMIn lisäksi ole yhtäkään muuta isoa levy-yhtiötä, mutta näin merkittävän pelurin tulo markkinoille pelkästään DRM-kauppana luo varmasti painetta levy-yhtiöiden suuntaan. Lisäksi se on jo nyt poikinut lisää keskustelua DRM:n haitoista latauskaupassa. Metelin toimari Patrik Lindberg tiivistääkin hyvin yhden markkinoiden perusongelman: musiikkia digitaalisesti ostavan kuluttajan on tiedettävä teknisistä yksityiskohdista aivan liian paljon.

Itse kauppa vaikuttaa sekin mielenkiintoiselta. Itse en pidä “cover-flow” tyylisestä ratkaisusta levyjen selaamiseen, mutta tuntuu olevan vakio ratkaisu jo useimmissa kaupoissa, joten kaipa sillä on ystävänsä. Muuten erittäin selkeät ohjeistukset, sekä formaatit ja hinnat tuotu hyvin esille (asia, missä The Ground voisi ja tulee petraamaan). Lisäksi levytarjontaa pystyy rajaamaan varsin hyvin.

Palvelun yhdistäminen Meteli.netin vanhaan levytietokantapalveluun ei ole ollut täysin kivuton. Itseäni häiritsee suunnattomasti, että oikean yläreunan hakupalkki hakee vanhasta metelistä, eikä download-puolelta. Itseasiassa kaupan hakupalvelu on käytettävissä ainoastaan kaupan etusivulla – jonne on aika vaikea löytää. Lisäksi tietokantapuolen tabit ovat näkyvissä vain artistikohtaisessa sivussa, mutta ei artistien levysivuilla, mikä sekin omalta osaltaan sekoittaa pakettia.

Nämä käytettävyysongelmat johtuvat osaltaa juuri siitä, että kauppa on haluttu integroida mahdollisimman saumattomasti entiseen palveluun. Ensikokeilun jälkeen tuntuu, että parempi ratkaisu olisi ollut erottaa palvelut selvemmin omiksi kokonaisuuksiksi ja ainoastaan linkittää ne vahvasti toisiinsa. Tätä ratkaisua puoltaa myös se tosiasia, että Metelin tietokannasta löytyy ainoastaan kotimaiset artistit ja julkaisut, kun taasen kauppa sisältää myös kansainvälisiä nimiä. Juuri näiden asioiden parissa Metelin Patrik mainitsi firman painivan, kun lokakuussa vaihdoimme kuulumisia. Uskon vahvasti, että ajan myötä palvelun käytettävyyttä tullaan taatusti hiomaan ja integraatio tietokantaan saadaan sujuvammaksi.

Vilpittömästi onnea Metelille tuoreen kaupan johdosta! Nyt vain peukut pystyyn, että vuonna 2009 saataisiin Suomeen lisää DRM-vapaita digikauppoja sekä ehdottomasti kaikki isot levy-yhtiöt mukaan. Nyt ollaan jo sellaiset lähes 10-vuotta myöhässä, mutta kaipa se on parempi myöhään kuin ei milloinkaan.